Vilkaisu menneisyyteen - minun tieni kohti yrittäjyyttä

On luotava lyhyt vilkaisu menneisyyteen, jotta kokonaiskuva tarkentuisi.

Kuten aiemmin mainitsin, yrittäjäurani alkoi 80-luvulla. Mutta miten päädyin yrittäjäksi?
Koko lapsuuteni korjailin naapureiden lamppuja ja radioita. Kiinnostus sähkötekniikkaan oli kova ja Oulun kaikki radio- ja tv-liikkeet kävivät tutuiksi,
tuohon aikaan myös poikkeuksetta jokaisessa korjattiin laitteita. Kirjoja lukemalla ja näistä liikkeistä osia osatamalla rakentelin myös ensimmäiset radioni.
Sitten olivatkin kaverit jo tärkeämpiä ja puuhastelu radioiden ja muiden laitteiden kanssa jäi.

Kuudennen luokan kesällä ei äidin viikkorahat tahtoneet riittää, joten kokeilin lehdenjakohommia, mutta se ei ollut minun juttuni.
Sitten kävin kysymässä Arinan kukkakaupasta lähetin hommia ja sain myös. Palkkakin oli huikeat 3,50 mk tunnilta eli noin 60 senttiä.
Työaika koulun jälkeen ja työnä kukkien kuskaus ympäri Oulua polkupyörällä - satoi tai paistoi.
Sitten sain kirjepostia: Suomen Kukkatoimitus Oulusta lähestyi minua ja kysyi kiinnostaisiko sunnuntaityö 15 markan tuntipalkalla.
Oli kuullut Arinasta, että tässä on pystyvä kaveri :) Palkka oli huikea, mutta työaika vain kaksi tuntia. Ilman muuta kiinnosti. Nyt minulla 13-vuotiaalla oli kaksi työpaikkaa.

Tuo kirje jonka sain vuonna -74 on minulla yhä tallessa.

Koulu piti saada "äkkiä alta pois", joten pyrin 8 :lta luokalta ammattikouluun ja pääsin. Siihen loppui myös minun parivuotta kestänyt "kukkakauppaura".

Ammattikoulusta pääsin 17-vuotiaana, ammattina asentaja-koneistaja, eli metallimies. Tuohon aikaan mielenkiinto oli myös autoissa ja moottoreissa,
niinpä pyrin jatkokursseille ja pääsinkin Jalasjärvelle moottorikoneistajakurssille. Kun kurssi loppui, olin edelleenkin 17-vuotias ja mietin mitähän seuraavaksi.
No, tein kaikenlaisia hommia, olin Wärtsilällä sorvaajana, Oulu Oy:llä laitosmiehenä ym. Sitten luin jostain, että Oulussa järjestetään pari vuotta kestävä
Radio- ja TV- asentajan koulutus. Tiesin heti, että "tää on mun juttu", siispä paperit sisään ja kas, pääsin sinne.

Koulussa käsiteltiin korjaustoiminnan lisäksi myös digitaalitekniikkaa, joka oli tuolloin yleistymässä, koska kotitietokoneet alkoivat olla kaikkien saatavilla,
myös minun. Ostin kirjakaupasta osamaksulla ensimmäisen tietokoneeni, Commandore VIC-20:n. Luonnollisesti en keskustellut tästä hankinnasta etukäteen
kenenkään kanssa :-) Kun pääsin kotiin ja olin kytkemässä konetta telkkariin tuli vaimoni kotiin. Siinä olohuoneen lattialla istuessani vaimoni kysyi mitä tämä kaikki on?
Kuultuaan hankinnastani, totesi hän kuolemattomat sanat: "mitä sinä oikein luulet, että meidän perheessä tietokoneella tehdään?" (hän oli tuolloin itse opiskellut kauppaopistossa jonkin verran "atk:ta" !) Vastasin siihen: "en osaa vielä sanoa, mutta odotahan kun saadaan tämä toimimaan...".
Loppu onkin historiaa sillä tuosta hetkestä on n. 35-vuotta ja leivän olen saanut joka päivä pöytään tuotua.

Jo koulussa aloin pohtia oman yrityksen perustamista. Hidasteeksi näytti muodostuvan se, että laitteiden korjaustoiminta on luvanvaraista,
tentin lisäksi lupaan vaaditaan parin vuoden työkokemus alalta. Mistä siis sellaisen saisi?

Olin jo kouluaikana kaverini kanssa kolunnut Oulun kaikki telkkariliikkeet läpi ja ostanut sieltä rikkinäiset laitteet.
Nämä sitten koulussa korjailimme ja myimme edelleen. Markkinat olivat laajat, sillä läheisessä opiskelija-asuntolassa ei juuri kenelläkään ollut telkkaria, väritelkkarista puhumattakaan.

Nyt siis kiersin noita samoja paikkoja läpi koittaen saada itselleni parin vuoden työpestiä.
Lopulta tärppäsi: Hurskaisen Veikko (nyt jo edesmennyt), tätini mies, rohkeni antaa pojalle mahdollisuuden Raksilan Radio- ja TV -huollossa.
Aluksi korjailin autoradioita, kunnes LA-puhelimien käyttö vapautui ja jokainen joka halusi, pystyi ostamaan sellaisen itselleen.
Tämä oli varmaankin ensimmäisiä "some"kanavia vaikka mitään somea ei ollut keksittykään. Eihän koko Internettiä vielä ollut, sillä elettiin vuotta -85.
LA-puhelimen käyttö oli helppoa, valittiin kanava, huudeltiin kavereita ja sitten puhuttiin pas... ja joskus asiaakin :-) Jokainen kuuli kaikkien muiden jutut,
mutta sinun täytyi olla 20-30 kilometrin etäisyydellä kaverista, sillä kuuluvuus loppui siihen.

No, korjailin sitten myös LA-puhelimia, siinä samalla ensimmäiset kotitietokoneet alkoivat yleistyä ja niinpä aloin korjata myös tietokoneita; Commodore, Atari, Spectravideo... Myös puhelinpuolella huoltotoiminta laajeni. Ensin huollettiin jo aiemmin markkinoilla olleita suljetun verkon ja ARP-puhelimia, sitten tulivat mukaan NMT-puhelimet, aluksi 450Mhz- ja lopuksi 900Mhz -mallit, sitten oltiikin jo GSM-aikakaudessa.
Myös tietokonepuolella oli edetty Commodore Amigaan, sekä ensimmäisiin PC-tietokoneisiin.

Yhtäkkiä huomasin, että työkokemusta oli kertynyt jo kolme vuotta! Otin lopputilin ja ilmoittauduin ensimmäiseen tenttiin saadakseni luvat.
Luvat sain alkuvuodesta -88 ja ensimmäisen "oikean" yritykseni Oulun Mikrohuolto Oy:n perustin 8.8.1988. Liikeideana tietokoneiden ja oheislaitteiden huolto.
Yrityksen perustaminen oli tuolloin hankalampaa, osakeyhtiössä piti olla muistaakseni vähintään kolme osakasta ja minimi osakepääomakin
oli tuolloin 50.000 markkaa (reilu 8.000 euroa). Vertauksen vuoksi: normipalkka oli tuolloin jossain 3.000-4.000 markan välillä.

Tässä oli pätkä minun tiestäni kohti yrittäjyyttä, kiitos kun jaksoit lukea :)

-Mika

Ps. Liity postituslistallemme, mikäli haluat tietää kun uusi postaus on julkaistu.